Ring ring, puhelin soi. Soittajana kollega jonka kanssa keskustellaan arjen mahdollisuuksista päivittäin. Arvelen puhelun koskevan aamuista palaveria ja vastaan vaikka hieman kiire olisi kommentoida työn alla olevaa sopimusta. Kun avaan puhelun kuuluu toisesta päästä kommentti.
”Kuuleppas VP, mulla olisi sinulle vähän palautetta”.
Ryhti paranee ja ajatus terävöityy vastaanottamaan mitä ikinä onkin tulossa. Mielessä vilahtaa sadat asiat jotka olisivat voineet mennä pieleen, unohtua tai muuten vaan on tullut mokattua. Niin toimarikin mokailee, huhujen mukaan on kerran ollut jopa väärässä… tosin tätä huhua epäilen.
Sanatarkkaan en muista, mutta jotain tähän suuntaan tarina kulki. ”Mä olin niin onnellinen siitä viestistä jonka laitoit viikonloppuna. Se oli juuri sellainen, kun toimarin tässä tilanteessa täytyykin kirjoittaa. Jämäkkä, asiakeskeinen…” loppu peittyy kohinaan, kun puna virtaa poskiin saan ehkä vastattua jotain viisasta tyyliin ”Ööö, aijaa”.
Saako täälä kiroilla? Aivan sama. Hitto, että tuntu hyvältä saada spontaani kehu ja samalla nolotti hirveästi. Mikä siinä on, että me ei osata ottaa kiitosta. Tänään olen taas niin onnellinen, että saan olla osa yhteisöä jossa pomoakin voi kiittää ja asiat selviää puhumalla.
https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:6358752705468526593
Siirry sisältöön
Veli-Pekka Vähälummukka . Asiaa sekä asian sivusta johtamisesta, ATKsta, palvelumuotoilusta, tuotteistuksesta ja elämästä ylipäätään.