Väkisin tuli mieleen vanha Nummisuutareista lainattu fraasi, kun eilen osallistuin reilut pari tuntia kestäneeseen Skype palaveriin.
Palaverin alkaessa istuskelin kotosalla aamupalalla. Mac kahvikupin vieressä, Jabra pöydällä. Ajatuksena hoitaa palaveri kotoa käsin ja lähteä palaverin jälkeen ajamaan.
Hetken istuttuani huomasin, että Macin akku lähes tyhjä ja laturi oli jäänyt töihin. Siispä lennosta kännykän Skype client käyttöön. Ukko + laukut autoon ja kohti toimistoa. Ajomatkalla puhelu tietty auton kaiuttimiin handsfreen kautta.
Toimiston parkkipaikalla kännykkä mukaan ja spurtti toimistolle hakemaan laturi. Toimistolla tuli kokouksessa aihe joka vaati enemmän omaa kannanottoa, joten Mac tulille ja kiinni näytönjakoon kunnes aihe oli käsitelty.
Aiheen vaihtuessa takaisin kännykään ja auton keula kohti Espoota. Osallistuin kokoukseen kotoa, autosta, toimistolta ja taas autosta enkä usko, että kukaan kokouksen osallistujista huomaisi liikkumistani.
Tavoilleni uskollisena en ollut pelkkänä kuunteluoppilaana vaan otin jokaiseen aiheeseen kantaa jne.
Kaukana ovat ne ajat, kun vastaavan kokouksen (osallistujia ainakin viideltä paikkakunnalta) järjestämiseen olisi vaatinut kaikilta matkustamista ja aikataulujen tarkkaa koordinointia.
https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:6313658125555769344
Siirry sisältöön
Veli-Pekka Vähälummukka . Asiaa sekä asian sivusta johtamisesta, ATKsta, palvelumuotoilusta, tuotteistuksesta ja elämästä ylipäätään.