Maailma digitalisoituu kiihtyvällä vauhdilla, eikä pelkästään kokemuksen tuomilla parhailla käytännöillä enää ratkaista uusia haasteita. Tarvitaan ketterämpiä toimintatapoja. Kokeneiden käsien ja vasta-alkajan mielen yhdistelmästä syntyy usein riittävän hyvä ratkaisu ongelmaan.
Kirjoittelin taannoin blogin IT-osaston muuttumisesta osaksi yritysten ydinliiketoimintaa. Silloin olin hiljattain palaillut IBM- kumppanitapahtumasta. Näköjään näillä seminaareilla on edelleen paikkansa, koska niiden jälkiseurauksena hautuu ajatuksia niin uusille blogiartikkeleille kuin tuote- ja palvelukonsepteillekin.
Tämän kirjoituksen perusajatukset lähtivät liikkeelle Gartnerin helmikuisessa ITxpo:ssa kuulluista tutkimukseen perustuvista opeista ja toisaalta hieman arkea lähempänä oman toimistolaajennuksen myötä tulleista käytännön opeista.
Gartnerin tapahtumassa jäi korviin soimaan parikin asiaa digitalisaatiosta. Ensimmäinen oppi kuului vapaasti suomennettuna ”Parhaat käytännöt ovat ratkaisuja eilisen ongelmiin”. Aika raju väite, mutta näinhän se on. Digitalisoituva maailma muuttuu niin nopealla sykkeellä, että pelkästään kokemuksen tuomilla parhailla käytännöillä haasteita ei ratkaista. Kokonaiset toimialat ja niiden isot toimijat ovat tuhon tiellä nojautuessaan liikaa toimialan historiaan ja vuosikymmenien saatossa opittuihin parhaisiin käytäntöihin. Uudet ja ketterät toimijat sekä toimintatavat tulevat ohittamaan nämä perinteet ja perinteiset toimijat niin nopeasti, että paikalleen jämähtäneet patruunat eivät ehdi edes ymmärtää mitä tapahtui, kun aikanaan niin menestyksekäs bisnes katosi alta!
Mikä sitten avuksi? Millä vanha ja kankea saadaan notkistettua digitalisaation vaatimaan vauhtiin? Gartnerin tutkimuksissa lääkkeeksi löytyy ns. ”Bimodal” tapa johtaa tekemistä. Perusajatus on, että tarvitaan kokeneet kädet ja vasta-alkajan mieli. Jo tapahtumassa mietin, että tämähän sopii meikäläiselle. Kilometrejä kun on takana jo aika paljon, mutta mieli on silti edelleen lähes yhtä lapsekas kuin pikkupoikana.
Muutoksen johtamiseen tarvitaan siis kaksi ”toimintamoodia”. Kokemuksen tuomaa osaamista (kokeneet kädet) hyödynnetään asioihin, jotka tunnetaan hyvin, pystytään ennustamaan ja joiden toimintatavat muokataan toimimaan digitaalisessa maailmassa. Vasta-alkajan mieltä ja uteliaisuutta taas hyödynnetään uusien, entuudestaan tuntemattomien ongelmien ja epävarmojen tilanteiden ratkaisuissa kokeilemalla, tutkimalla ja opettelemalla. Ongelman ratkaisuksi kehitetään idea, jota testataan ja sovitetaan nopealla aikataululla lyhyinä iteraatioina. Lopputulemana on usein riittävän hyvä ratkaisu kulloiseenkin ongelmaan – ei siis täydellinen, vaan riittävän hyvä.
Molempia toimintatapoja tarvitaan ja niitä täytyy johtaa, jotta digitalisaation vaatimat muutokset saadaan aikaiseksi. Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan monipuolista/monimuotoista ajattelua ja muutoksen tekijöiksi kokemuksen vakautta ja nuoruuden intoa.
Onko tässä sitten varsinaisesti jotain uutta? Muutoskykyisissä ja jo ennestään ketterissä yrityksissä ehkä ei, mutta vanhoilla ja vakailla toimialoilla… ehkäpä.
Mutta takaisin otsikkoon, ennen kuin ajatus kokonaan karkaa – miksi tästä on tehty niin pirun vaikeaa? Tämä tuli mieleen toimistolaajennuksen verkkoratkaisua pohtiessa. Mikä ihme siinä on, että IT-teknologiatoimittajat (ei me mutta ne muut 😉 ovat tehneet ratkaisuista periaatteessa helppoihin ongelmiin niin monimutkaisia ja vaikeita. ”Ongelma” meillä oli se, että langaton verkko täytyisi saada kuulumaan uuteen toimistolaajennukseen. Ratkaisu oli periaatteessa helppo (tyyliin hanki uusi tukiasema), kunnes aloin selailla laitevalmistajan tuotespeksejä. Tässä lainaus erään kilpailijamme mainoksesta:
”Tämä tehokas Layer 2+ -kytkin tarjoaa 8 autosensing 10-/100-/1000-Mbps RJ-45 Ethernet -porttia, sekä 2 dual-media-porttia, joissa on yksi 100-/1000-Mbps RJ-45 portti ja 100-/1000-Mbps SFP -liitäntä.”
Mitä v..ua ajattelin tuon luettuani. Miksi tuossa ei ole sanaakaan suomea? Olen koulutukseltani alan insinööri, enkä ensilukemalla ymmärtänyt sanaakaan. Kuulemma meidän muutaman kymmenen neliön laajennuksen verkko-ongelman ratkaisuun tarvitaan yhden Excel-sivullisen verran vastaavia hilavitkuttimia, joiden valintaprosessiin kasa arkkitehteja ja tietoliikenneasiantuntijoita…
Juuri helpompaa ei ole muunkaan tietotekniikan ostaminen. Täytyykö asiakkaalla tosiaankin olla tutkinnot tietoliikenteestä, digitaaliteknologiasta ja ohjelmistokehityksestä, että saa valittua omaan käyttöönsä parhaiten soveltuvat, käyttövalmiit ja käytettävät laitteet ja ohjelmistot?
Ajattelin, että ei voi olla totta, ei tämän pitäisi olla näin hankalaa. Kun asiaan perehdyttiin syvemmin, niin todettiin, että ei olekaan. IT-teknologia-/palvelutoimittajat vain jostain syystä perinteisesti haluavat kuvata palvelunsa ja ratkaisunsa retoromaniaa tai latinaa muistuttavalla mongerruksella. Ehkäpä sillä tavalla saa luotua itsestään asiantuntevan mielikuvan?
Kumppaniamme Applea lainaten ”Tehokkaimpia liiketoiminnan työkaluja ovat ne, joita ihmiset mieluiten käyttävät”.
